Hurling on Irlannin kansallispeli. Sitä pelataan lapsesta asti myös kouluissa. Kävimme tänään seuraamassa Hurling-matsia kaupungilla. Mennessä taksimatkalla kuljettaja kertoi, että peli on nopea peli, siis maailman nopein peli. Lisäksi hän totesi, että pelissä kypärän käyttö on määritelty pakolliseksi säännöissä - vasta pari vuotta sitten. Muita suojuksia ei ole. Ennen kypärän käyttöä peli oli tosimiesten peliä, sillä pelin aikana pelaajia paikattiin tikeillä yms. ja jatkettiin sitten pelaamista.

Pelissä jokaisella pelaajalla on maila, joka on noin metrin mittainen. Maila on muodoltaan kuin litistetty pesäpallomaila - siis leipälapion muotoinen leveästä lyöntipäästä. Lisäksi pelissä  on käytössä kova pallo, jota on yksi käytössä pelikentällä. Tätä palloa yritetään saada vastapuolen maaliin, joka oli kaksikerroksinen. Alempaa osaa vahti maalivahti. Pisteitä laskettiin erikseen alaosan ja yläosan maaleista. Alaosan maalista sai paremmat pisteet. Palloa sai kuljettaa kädessä, mailalla, lyödä ja potkia. Emme erottaneet vielä läheskään kaikkia sääntöjä pelin aikana.

Pelikentälle tuli pelaajien lisäksi 3 vihreäpaitaista tuomaria ja 4 valkotakkista miestä, joiden arvelimme olevan lääkäreitä. Paljastuivat myöhemmin maalituomareiksi. Lisäksi pelin alkaessa pidettiin heti hiljainen hetki aiemmin kuolleille pelaajille. Huh! Olipa kova matsi tulossa!

No, ennakkoajatuksemme oli väärä. Peli kulki kulkuaan ja sitä oli kiva seurata. Ihmiset innostuivat kannustamaan ja joukkueet olivat tasaveroiset. Ihan itsekin lämpenimme pelin kulkuun ja joukkueiden kannustamiseen! Peli oli todella nopeatempoinen, taklauksia sallittiin, varoituksia jaettiin, kahinoita syntyi kentällä pelaajien kesken, nähtiin hienoja lyöntejä ja pallonkuljetuksia yms. Hurling on todellakin Irlantilaisille tärkeä kansallispeli. Ihmiset olivat vauvasta vaariin yleisönä ja huutokannustus nosti välillä tukan pystyyn ulkopuoliselta. Auringonpaiste kruunasi koko elämyksen!