Lähtö Corkista sujui kaatosateessa. Onneksi matka Rosslareen ei ollut pidempi. Kastuimme kunnolla. Laiva lähti kohti Rosloffia klo 16. Miten taivaallinen kokemus voikin olla lämmin suihku tuollaisen matkan jälkeen. Puolentoista tunnin päästä laivan keinuminen oli sillä tasolla, että Eijan piti lähteä hyttiin. Matkalla miehistö korjasi jo oksennuksia käytävän lattioilta. Aikamoinen aallokko. Eija makasi sängyssä voivotellen ja totesi, että onneksi tätä menoa ei kestä enää kuin 16 tuntia.   Pena istui petinsä laidalla katsellen televisiota ja heilutteli jalkojaan. Laiva keinui kovasti. Hyttimme oli autokannen yläpuolella ja autojen hälytyslaitteet aika ajoin läpi yön alkoivat soimaan, hytti narisi, laiva ryskyi ja aallokko paukkui. Pena kävi yksi syömässä ja totesi, että aika hiljaista oli. Huh - mikä keinutus! Eija valvoi, torkahteli ja heräsi. Pena nukkui ja kuorsasi.  Aamulla meno oli rauhallisempaa, mutta kapteenikin kertoi kuulutuksessa, että laiva oli joutunut hidastamaan yöllä vauhtiaan, mutta saanut aikataulun aamusta kiinni meren tyyntyessä hieman.

Aamu valkeni sateisena ja sitä jatkui koko matkan Bretanniassa. Pena oli jo tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, joten piti oikein keskittyä ajamaan oikealla puolella. Kävimme pienessä viehättävässä kylässä lounaalla ja saimme varmaankin matkan parhaat ruoat hinta/laatusuhteessa. Lounaalla oli  alkupalapöytä, jossa oli ranskalaisia maalaisherkkuja (makkaroita, juustoja, kaloja, pateita, parsaa, porkkanaraastetta, salaattia yms.) sekä patonkia. Lisäksi pääruoaksi oli kunnon pihvit, ranskalaisia perunoita ja papuja. Välijälkiruokana tarjottiin juustoja. Jälkiruokana nautimme suklaamoussen. Pena tilasi ranskalaisen työmiehen jälkiruoan, joka oli valkoista juustoa ja sokeria. Tottakai sitä piti maistaa! Syömättä jäi... jälkkäri oli ehkä tyyliltään jogurtin ja rahkan sekoitusta astiassa ja päälle ripoteltiin sokeria. Olipa hapanta.  Ruokajuomina oli ranskalaiseen tapaan siideriä ja roseeta. Kaikki tuo 11 €/nenä. Paikkaa piti meidän ikäinen pariskunta ja se oli paikallisten lounaspaikka.

Sateen saattelemana ajoimme  Mont Sain Michelin saarelle. Oli laskuveden aika ja meri kaukana saaresta. Saari on kaunis kauempaa katsottuna mutta kirkolliset rakennukset vaatimattoman näköisiän sisältä. Matkailijoita oli paljon katselemassa paikaa. Jäimme yöksi MS Michelin saaren lähelle B & B paikkaan, jonka takapihanäkymä on ohessa:

Takapihanäkymä

Nautimme illallista kylän ravintolassa. Pena söi kalaa ja Eija tilasi vuohenjuustosalaatin. Kuinka ollakaan Eija tunsi suussaan jotain kovaa. Tarkemmin katsottuna se oli koppakuoriainen. III-iikkkk! Koppakuoriainen!!!  Tarjoilija! Tarjoilija, salaatissani on koppakuoriainen (hemmetti - emmekä edes tiedä mitä koppakuoriainen on englanniksi tai ranskaksi)! No, tarjoilija ymmärsi heti yskän, kun katsoi lautasella olevaa koppakuoriaista. Pena kyllä vitsaili, että jospa etanoiden lisäksi  ranskalaisille maistuu myös koppikset. Muttei suomalaisille kuitenkaan... 

Matka jatkuu huomenna heti aikaisin aamulla kohti Albertia, jossa Sommen taisteluista kertova museo. No on siellä myös Ranskalaisen ilmailun museo... 

 Eijaa keinuttaa vieläkin.

Motoristin Pirkka vinkki:

Hanskat saa kuivaksi seuralaisen hiustenkuivaajalla 

Seuralaista kannattaa pitää takana mukana ihan senkin takia, että se voi työntää tarvittaessa pyörää