Ruotsissa yövyimme Ibiksen hotellissa, jossa huoneet yms. oli kuin laivan hytissä. Siis yksi yö vietettiin lopuksi laivanhytissä kuivalla maalla ja seuraava yö Viikkari-laivalla, joka oli vesillä.

Ruotsissa väisteltiin jälleen kuurosateita, mutta silti kastuttiin kevyesti pariikin kertaan . Nautittiin sadekuurojen välillä mansikoita torinlaidalla Örebossa.

Täytyy kehua Viking-linen Gabriella laivan ála carte ravintolan ruokia ja juomia. Tosi hyvät maut ja laadukkaat raaka-aineet. Aamiaispöydässä tosin kaikki oli toisin. Sellainen ruuhka ja istuinpaikoista taistelu, että huh, huh!

Kotona jälleen... Kilometrejä tuli sellainen 6260 ja lepopäiviä 6. Olipa kiva reissu ja kaikenlaista tuli koettua sen aikana.

Tuli tällä matkalla todistetuksi Michelinin Pilor Road 3 olevan hyvän sadekeli renkaan. Märkiä kilometrejä tuli riittävästi.

Vielä on kesää ja kesälomaa jäljellä,  joten pientä pörräystä kotimaassa vielä edessä.

 Terveiset Skagerakista!

Seilataan juuri Tanskasta (Fredrikshavenista) Ruotsiin (Göteborg) laivalla, jossa toimiva internetyhteys. Päivä on mennyt ajelessa pitkin Tanskalaista moottoritietä ja vähän maalaismaisemia tutkiskellen. Täällä tuon sianlihan kasvatuksen haistaa helposti . Ajokultuuriltaan näytä juutteja voisi verrata hollantilaisiin.

Käytiin katsomassa Atlantin vallin toista päätä tuolla Skagenissa. Bunkkerit oli sieläkin valjastettu turismin käyttöön. Katsottiin niitä tälläkertaa etäältä. Ei arvannut Aatu minkälaiset turistimarkkinat sai aikaiseksi.

Meillä on aikomus ajaa vielä Göteborgista 30 km Lerumiin ja olla siellä yötä. Huomenissa (7. peräkkäinen ajopäivä) matkaamme kohti Tukholmaa ja Viking Linen satamaa, josta alkaa viimeinen matkaosuus kotia kohti. 

 Lauantai oli puhtaasti siirtymäajoa pääteitä pitkin Ranskasta Belgian ja Hollannin kautta Saksaan. Väistelimme sadepilviä parhaamme mukaan, mutta saimme silti muutaman kuuron niskaan. Onneksi emme kastuneet läpimäräksi. Liikennekäyttäytymisestä motoristin kannalta seuraavaa: ranskalaiset antavat hyvin sujuvasti tietä motoristille, hollantilaiset himmaavat edessä.

Päädyimme Bremenhaveniin, jossa etsimme majoituspaikkaa jonkin aikaa. Osa hotelleista oli suljettuna, osa täynnä ja neljän tähden hotelleissa olisi ollut tilaa. Totesimme ne kuitenkin liian kalliiksi. Lopulta löysimme kukkarollemme sopivan kolmen tähden hotellin. 

Aamu valkeni puolipilvisenä ja etsimme netistä minne ajaisimme, jotta välttäisimme sadekuurot. Totesimme, että tämän reissun jälkeen ymmärrämme hyvin lapsia, joilla on kurahousut ja jotka kiukuttelevat ensin vähän ja saavat sitten valtavan  itku-potku-raivo-kohtauksen. Meillä sadeasu teettää samaa. Hetken on hyvä olla, sitten lämpö nousee, asu tuntuu kuumalta, ahdistaa, kiukuttaa ja lopulta tulee raivo.

No, lähdimme ajelemaan ja hetken päästä päädyimme Aernauticum-museolle . Erityistä mielenkiintoa herätti ME 163, joka oli siellä livenä nähtävillä. Museossa oli paljon lentokoneita, helikoptereita yms. mielenkiintoista katsottavaa. Kaiken kaikkiaan se esitteli lentokoneiden historiaa ilmalaivasta lähtien. Kaikkiea sitä on keksitty ja läpi käyty kun on tultu kreivi Zeppelinin hulluista ajatuksista ja kokeiluista tämän päivän lentomatkustukseen ja muuhun lentokonetta hyödyntävään toimntaan.

Matka jatkui saksalaisen maalaismaiseman läpi pikkuteitä pitkin. Näimme hevosia, kilejä, ankkoja, hanhia, lehmiä viljapeltoja, auringonkukka- ja gladiolus-viljelmiä, jalokuusiviljelmiä, viljepeltoja, mansikoiden  ja kirsikoiden myyjiä tienvarsilla. Ostimme matkaevääksi Elben ylitykseen lossilla varmaankin maailman makoisimmat ja tuoreimmat kirsikat. 

Illan suussa päädyimme Flensburgiin (kaupunki Saksan ja Tanskan rajamailla), jossa oli kyläjuhlat rantabulevardilla. Se oli täynnä ihmisiä vauvasta vaariin, myyntikojuja, esittelijöitä jne. Paikalla oli myös historic rallye of boats and ships, koska puusta valmistettuja purje veneitä ja laivoja oli paikalla. Myös höyry osasto oli hyvin esillä ja höyrypillit huusivat ja savu haisi. Kaupungista jäi vielä mieleen kadun yli roikkuvien kenkien paljous. Motoristilla loma oli parhaimmillaan: ajeltu päivä hyvässä säässä, olutta ja mielessä jo seuraavan päivän matkasuunnitelmat.

Sää oli koko päivän pilvinen + 14-20 astetta. Onneksi ei satanut. Sadepilviä oli näkyvillä kyllä ympärillä. Koko päivän ajoimme maisemissa, jossa näkyy kauaksi. Tämä ranskalainen maalaismaisema on upean rehevää ja välillä todella voimakkaasti haisevaa -  enteilee hyvää ja voimallista satoa! Matkalla perunat ja maissi kukkivat, mansikoita oli myynnissä ja viljaa oli jo puitu.

Kävimme Sommen museossa, jossa oli esillä 1. maailmasodan vaiheita vuosilta 1916-1918. Museossa oli näkyvillä ympäristöstä löydettyjä aseita, vaatteita, varusteita, ammuksia jne... eli mitä kaikkea maasta voi löytää, joka liittyy sotaan. Kruisailimme läpi entisten rintamalinjojen ja nähden hautausmaita, joissa oli eri maiden sotilaiden hautoja, pysähtyen kukkulalle (kuva1, kuva2), jossa rintamalinja oli marraskuussa 1916. Kukkula oli ainoa koko silmänkantaman näkyvillä oleva kohouma maisemassa. Brittejä oli kuollut kukkulalla kuin kärpäsiä. Kaiken kaikkiaan 1. maailmansodassa oli kuollut uskomaton määrä nuoria miehiä eri maista ja hautausmaita on vierivieressä.

Tämän jälkeen ajoimme Cambraihin, jossa mm. Red Baron piti tukikohtaansa, mutta se ei meille sitä suonut. Kaikki hotellit oli varattuja. Joten jatkoimme kaupunkiin nimeltä Douai matkaa ja löysimme majoituksen Ibis-hotellista. Paikkakunnalla on joku festivaali ja kaikki hinnat on korotettuja ja olimme vain iloisia, että löysimme katon päämme päälle ennenkuin sade yllätti.

Kävimme Penan kanssa syömässä viimeisen ranskalaisen illallisen tällä reissulla. Ruoka oli hyvää eli ranskalainen keittö on sittenkin voimissaan. Iltakävelyn jälkeen menimme yömyssyille paikkaan, josta sai olutcoctaileja. Penan oli tietenkin maistettava niitä. Ohessa on kuvaus muutamista:

Gulf Stream

Nos cocktails de biere:  Stella Artois-olutta, viskiä 4 cl, sirop de cassis (tätä on maisteltu, huh)

 

Kun olette maistelleet jotakin näistä, voitte jutella makuelämyksistä Penan kanssa...

Matkaa on kertynyt tällä hetkellä noin 4150 km.

Huomenna kohti Cuxhavenia...

 

 

Lähtö Corkista sujui kaatosateessa. Onneksi matka Rosslareen ei ollut pidempi. Kastuimme kunnolla. Laiva lähti kohti Rosloffia klo 16. Miten taivaallinen kokemus voikin olla lämmin suihku tuollaisen matkan jälkeen. Puolentoista tunnin päästä laivan keinuminen oli sillä tasolla, että Eijan piti lähteä hyttiin. Matkalla miehistö korjasi jo oksennuksia käytävän lattioilta. Aikamoinen aallokko. Eija makasi sängyssä voivotellen ja totesi, että onneksi tätä menoa ei kestä enää kuin 16 tuntia.   Pena istui petinsä laidalla katsellen televisiota ja heilutteli jalkojaan. Laiva keinui kovasti. Hyttimme oli autokannen yläpuolella ja autojen hälytyslaitteet aika ajoin läpi yön alkoivat soimaan, hytti narisi, laiva ryskyi ja aallokko paukkui. Pena kävi yksi syömässä ja totesi, että aika hiljaista oli. Huh - mikä keinutus! Eija valvoi, torkahteli ja heräsi. Pena nukkui ja kuorsasi.  Aamulla meno oli rauhallisempaa, mutta kapteenikin kertoi kuulutuksessa, että laiva oli joutunut hidastamaan yöllä vauhtiaan, mutta saanut aikataulun aamusta kiinni meren tyyntyessä hieman.

Aamu valkeni sateisena ja sitä jatkui koko matkan Bretanniassa. Pena oli jo tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, joten piti oikein keskittyä ajamaan oikealla puolella. Kävimme pienessä viehättävässä kylässä lounaalla ja saimme varmaankin matkan parhaat ruoat hinta/laatusuhteessa. Lounaalla oli  alkupalapöytä, jossa oli ranskalaisia maalaisherkkuja (makkaroita, juustoja, kaloja, pateita, parsaa, porkkanaraastetta, salaattia yms.) sekä patonkia. Lisäksi pääruoaksi oli kunnon pihvit, ranskalaisia perunoita ja papuja. Välijälkiruokana tarjottiin juustoja. Jälkiruokana nautimme suklaamoussen. Pena tilasi ranskalaisen työmiehen jälkiruoan, joka oli valkoista juustoa ja sokeria. Tottakai sitä piti maistaa! Syömättä jäi... jälkkäri oli ehkä tyyliltään jogurtin ja rahkan sekoitusta astiassa ja päälle ripoteltiin sokeria. Olipa hapanta.  Ruokajuomina oli ranskalaiseen tapaan siideriä ja roseeta. Kaikki tuo 11 €/nenä. Paikkaa piti meidän ikäinen pariskunta ja se oli paikallisten lounaspaikka.

Sateen saattelemana ajoimme  Mont Sain Michelin saarelle. Oli laskuveden aika ja meri kaukana saaresta. Saari on kaunis kauempaa katsottuna mutta kirkolliset rakennukset vaatimattoman näköisiän sisältä. Matkailijoita oli paljon katselemassa paikaa. Jäimme yöksi MS Michelin saaren lähelle B & B paikkaan, jonka takapihanäkymä on ohessa:

Takapihanäkymä

Nautimme illallista kylän ravintolassa. Pena söi kalaa ja Eija tilasi vuohenjuustosalaatin. Kuinka ollakaan Eija tunsi suussaan jotain kovaa. Tarkemmin katsottuna se oli koppakuoriainen. III-iikkkk! Koppakuoriainen!!!  Tarjoilija! Tarjoilija, salaatissani on koppakuoriainen (hemmetti - emmekä edes tiedä mitä koppakuoriainen on englanniksi tai ranskaksi)! No, tarjoilija ymmärsi heti yskän, kun katsoi lautasella olevaa koppakuoriaista. Pena kyllä vitsaili, että jospa etanoiden lisäksi  ranskalaisille maistuu myös koppikset. Muttei suomalaisille kuitenkaan... 

Matka jatkuu huomenna heti aikaisin aamulla kohti Albertia, jossa Sommen taisteluista kertova museo. No on siellä myös Ranskalaisen ilmailun museo... 

 Eijaa keinuttaa vieläkin.

Motoristin Pirkka vinkki:

Hanskat saa kuivaksi seuralaisen hiustenkuivaajalla 

Seuralaista kannattaa pitää takana mukana ihan senkin takia, että se voi työntää tarvittaessa pyörää